La historia de mis dientes
(hampaideni tarina) on meksikolaisen Valeria Luisellin kehuttu ja palkittu
romaani. Hampaat ovat Gustavo Sánchez Sánchezin, joka esittelee itsensä
sanomalla olevansa maailman paras huutokauppameklari. Hänen lempinimensä on
Carretera (maantie). Hänen sukupuussaan on sellaisia henkilöitä kuin Fredo
Sánchez Dostoievski, Ludvig Sánchez Wittgenstein ja Juan Pablo Sánchez Sartre.
Carreteran
omat hampaat kasvoivat suuhun vinksin vonksin. Hänen elämänsä vaiheet
muuttuvat sen mukaan, mitkä hampaat hänellä on suussaan (tai kädessään).
Silmiä kutsutaan sielun peiliksi, mutta tässä kirjassa niiden tilalla ovat
hampaat.
Tekstissä
on paljon viittauksia kirjailijoihin ja filosofeihin. Minulle paraabeli,
hyperbeli ja ellipsi ovat aina olleet kartioleikkauksia, mutta tässä
paraboloidinen, hyperbolinen ja elliptinen ovat filosofisia käsitteitä.
Niiden jatkeeksi liitetään vielä neljäs termi eli allegorinen. Carreteran
kehittämä allegorinen huutokauppatyyli perustuu tarinaan, joka myydään, eikä
tavaraan. Tuossa lienee yksi kirjan keskeisiä ajatuksia.
La historia de mis dientes
on siis filosofinen teos. Se on paikoittain hauska ja tyyliltään se on absurdi.
Viittaus Daniil Harmsiinkin löytyy. Kun Carreteralle tapahtuu aina vain
hullumpia sattumuksia ja hänen omat juttunsa muuttuvat oudommiksi ja oudommiksi,
niin mieleen tulee, että onko tämä kaikki oikeasti syvällistä vai huiputetaanko
lukijaa. En osannut päättää.
Aivan
omaan lukumakuuni tämä ei kuitenkaan iskenyt. Innostuneemman postauksen löytää blogista Reader, why did I marry him, jossa Omppu on lukenut englanninkielisen käännöksen. Ompun kirjoituksesta havaitsin kummallisen asian: englanninkielisessä versiossa romaanin luvut, joita kutsutaan kirjoiksi (libros), ovat eri järjestyksessä kuin alkuperäisessä ja niitä on yksi enemmän (???).
Valeria Luiselli: La historia de
mis dientes
Sexto Piso España 2014, 157 s.
Ilmestynyt
ensimmäisen kerran 2013